Historia

Ari Vilén

MLL Aura 1923-2023

Kansalaissodan jälkimainingeissa 1918 marsalkan sisar Sophie Mannerheim kokosi työryhmän
pohtimaan lastensuojeluongelmia. Ryhmässä olivat mukana mm. sittemmin MLL:n
kansliapäällikkönä toiminut kouluneuvos Erik Mandelin ja dosentti Arvo Ylppö. Marsalkka
Mannerheimin pohdittua myös asiaa jonkin aikaa, oli hän syksyllä 1920 kypsynyt perustamaan
nimeään kantavan lastensuojelujärjestön. Uuden järjestön nimeksi tuli Kenraali Mannerheimin
Lastensuojeluliitto. Kenraali-etuliitteestä luovuttiin 1960. Tärkeimmäksi tehtäväksi nähtiin
taistelu imeväiskuolleisuutta vastaan ja äidit olivat valistustyön tärkein kohderyhmä.
Kansalaissota oli aiheuttanut monia lasten asemaa heikentäviä ongelmia. Kaikille lapsille tuli
taata terveyttä, valoisia lapsuusmuistoja ja jatkossa ammattitaitoa. Manneheim valittiin 1922
myös Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi ja siitä alkoi järjestöjen yhteistyö, joka jatkui
aina vuoteen 1950.

MLL:n Auran paikallisosaston perustava kokous pidettiin 9. joulukuuta 1923 Käyrän
kasvatuslaitoksen juhlasalissa. Johtokuntaan valittiin kirkkoherra E.J. Turtiainen (puheenjohtaja),
kasvatuslaitoksen johtaja Aapeli Jäntti ja laitoksen opettaja Juho Välimaa, maanviljelijät Kalle
Hannula ja Kaarlo Huuska, rouvat Bertha Gyllenbögel, Hilma Metsola ja Iina Nieminen, emäntä
Sandra Tätilä, neiti Helmi Urola (Korvala), kasvatuslaitoksen emännöitsijä Ida Franssila ja
kunnanlääkäri Hugo Hublin. Yhdistyksen ensimmäisiin pyrkimyksiin kuului kouluhoitajan
saaminen kuntaan. Kunta ei kuitenkaan lämmennyt asialle. Alkuvuosina järjestettiin mm.
luentotilaisuuksia, hiihtokilpailuja ja myytiin vappukukkia, joiden tuotolla hankittiin maitoa
kahden vähävaraisen perheen lapsille.

Toiminta alkoi kuitenkin hiipua jo 1925 ja pysähtyi kokonaan 1926. Turtiaisen liitolle 10.3.1927
lähettämässä kirjeessä todetaan:
”Kun 7/2 1926 johtokunnan kokoonkutsujaksi valittu henkilö ei koko mainittuna vuonna ole
johtokuntaa kutsunut kokoon ja nyttemmin on muuttanut pois paikkakunnalta, ei mitään toimintaa
kuluneena vuotena ole ollut. Aikomus on taas koettaa saada johtokunta uudestaan kuntoon.”
Toiminta pysähtyi kuitenkin yli 12 vuodeksi ja käynnistyi uudelleen vasta 1938. Aloitteentekijänä
oli ilmeisesti terveyssisar Armi Jonkari. Puheenjohtajaksi valittiin nyt Toini Haapalinna,
varapuheenjohtajaksi Hilma Metsola sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Armi Jonkari.
Ensimmäisenä tehtävänä oli jäsenhankinta ja vuoden lopussa jäseniä olikin jo 125. Toiminta lähti
vilkkaasti käyntiin. Juhannuksen jälkeen pidettiin kaksiviikkoiset uimakurssit päättäjäisineen
(yleisöä lähes 400). Uimakurssit olivatkin keskeinen työmuoto vuosien ajan. Syksyllä 1938
aloitettiin ompeluseura, jossa valmistettiin pikkulasten vaatteita ja koottiin kahvirahaa toiminnan
tukemiseksi. Seuraavana vuonna käynnistyi maatalouskerhotyö ja kunta tuki tätä toimintaa 3000
markalla. Työtä organisoimaan palkattiin kerhoneuvoja ja vuonna 1940 kerholaisia oli jo 241.
Vuodesta 1941 lähtien työtä jatkoi Auran Maatalouskerhoyhdistys.

Sotavuosina sosiaalisen huollon osuus toiminnasta oli huomattava. Sotaorpojen tukeminen
aloitettiin heti talvisodan jälkeen ja 1943 asetettiin sotakummivaliokunta, johon kuului edustajat
myös maatalousnaisista, lotista ja aseveliyhdistyksestä. Vuoden 1943 aikana jaettiin 26
sotaorvolle avustuksina 102 750 markkaa, joista kotimaista apua oli 45 000 markkaa.
Marraskuussa 1944 järjestettiin ensimmäisen kerran perinteeksi muodostunut kirkkojuhla
sotaorpojen hyväksi.
Toinen tärkeä sotavuosina alkanut avustusmuoto oli kummikuntatoiminta. Sotakummi- toiminta
oli tarkoitettu sotaorvoille ja sen ulkopuolelle jäi monia avun tarpeessa olevia lapsia. Ruotsalaiset
kummikunnat avustivat ottopitäjiään vuodesta 1940 lähtien, ensin rahallisesti, mutta vuodesta

1944 apu sisälsi myös vaatteita, jalkineita, elin- ja rakennustarvikkeita. Tavarat jaettiin anomusten
perusteella, eikä niitä riittänyt kaikille, mistä seurasi vilkasta kirjeenvaihtoa. Aura sai 1943
yhdessä Pöytyän kanssa tukijoikseen Finnekumlan, Gällstadin, Marbäckin ja Södra Särnin kunnat
Älvsborgin läänistä. Seuraavana vuonna aloitettiin lahjavarojen turvin kouluhammashuolto.
Kummikunnilta saatiin 1947 yli kahden miljoonan rahalahjoitus. Summasta lahjoitettiin 200 000
markaa Turkuun rakennettavaa Lastenlinnaa varten. Vuonna 1954 pääosa kummikuntien
lahjoituksesta luovutettiin Rukoushuoneyhdistyksen ja partion kannatusyhdistyksen
muodostamalle taloyhtiölle. Rukoushuoneesta tulikin sitten MLL:n yleinen juhlapaikka, jossa
pidettiin myös kokouksia ja myyjäisiä.
Erityisiä juhlahetkiä olivat kummikuntavierailut, joita ruotsalaiset tekivät vuosittain Auraan ja
ainakin 1957 ja 1962 auralaiset kävivät vastavierailulla Ruotsissa.

1950-luvulla huoltotyö väheni ja toiminta keskittyi valistus-, kurssi- ja virkistystoimintaan.
Avustustoimintakin jatkui ja vuodesta 1954 lähtien jaettiin joulupaketteja monilapsisille perheille
ja vuonna 1959 alettiin jakaa opintoavustuksia vähävaraisille oppikoululaisille. Oppikoululaisten
hammastarkastukset aloitettiin samana vuonna. Vuonna 1955 lasten kesävirkistystoiminta laajeni
uimakoulujen ohella leikkikenttätoimintaan. Edellisenä talvena oli aloitettu hiihtokisojen
järjestäminen Harakkamäessä.
Vuonna 1953 järjestettiin mallilapsikilpailu 1-3-vuotiaille. Kilpailussa etsittiin parhaiten hoidettua
ja sopusuhtaisimmin kehittynyttä pienokaista. Kilpailuun otti osaa 18 lasta, joista neljä palkittiin
rahapalkinnoilla. Vastaava kilpailu järjestettiin myös 1955 nimellä Terve lapsi. Neljä äitiä
palkittiin lastensa terveen kehityksen vaalimisesta.
1950-luvun loppupuolella järjestettiin lastenjuhlia ja joulujuhlia lapsille.
Kesävirkistystoiminta oli nuorisotyön keskeisin muoto myöhempinäkin vuosina. Uima- kouluja
pidettiin aina vuoteen 1990 saakka. Sen jälkeen niistä ovat vastanneet kunta ja urheiluseura
Vannas. Päiväkerhotyön tukeminen
oli esillä ensimmäisen kerran 1969 ja vuodesta 1970 lähtien lahjoitettiin varoja leikkivälineiden
hankkimiseen ja ohjaajan palkkoihin. 1970-luvulla osallistuttiin useana vuonna eri järjestöjen
yhdessä pitämiin lastenjuhliin Nuortentalolla ja 1980-luvulla järjestettiin oma ”lystisunnuntai”
vuosittain. Vuonna 1988 ohjelmaan tulivat myös lasten taidetapahtumat. Myös koko perheen
retket ovat kuuluneet ohjelmaan.

Huoltotyö väheni kunnan sosiaalipalvelujen kehittyessä 1970-luvun loppua kohti. Vuosina 1986-
91 vuokrattiin lasten turvaistuimia. Valistustoiminta ja erilaiset kurssit ovat kuuluneet ohjelmaan
halki vuosien. Vuodesta 1973 lähtien järjestettiin vanhempainiltoja ja 1980-luvulta alkaen
vanhempainkoulu-kurssia (Gordonin perhekoulu). Vuonna 1986 aloitettiin äiti-lapsi -kerho.
1990-luvulle tultaessa työn painopistealueet muuttuivat. Aiemmin keskeisenä toimintamuotona
ollut kesävirkistystoiminta supuistui ja tilalle tulivat mm. ympäristöasiat ja taidekasvatus.
Koululaisten liikenneturvallisuuteen kiinnitettiin huomiota ja hankittiin heille pyöräilykypäröitä.
Vuonna 1991 aloitettiin satutunnit kirjastossa ja kesällä 1992 elvytettiin leikkikenttätoiminta.
Samana vuonna alkoi kaikkien auralaisten vauvojen muistaminen ja 1993 julkistettiin osaston
tilaama lapsiperheiden hyvinvointitutkimus.
Tänään keskeisiä toimintamuotoja ovat mm. perhekahvila, vaavitiimit, satutunnit ja
kylämummitoiminta. Myös avustus- ja kurssitoiminta kuuluvat edelleen ohjelmaan.